Kosteusmittaus

Kiinteistöjen kosteusmittaus    

Mikä on kosteusmittauksen tarkoitus?

Kosteusmittauksen tarkoitus on selvittää kiinteistöissä tai asuinhuoneistoissa sisäilman, rakennusmateriaalin tai rakenteiden kosteutta. Liian korkea ja riittävän pitkäaikainen kosteus voi heikentää rakenteita, aloittaa haitallisten mikrobien muodostumisen  ja aiheuttaa sisäilmaongelman, joka pahimmillaan sairastuttaa tilan käyttäjät.

Mitä kosteusmittauksella selvitetään?

Rakennusaikaisilla kosteusmittauksilla selvitetään rakenteiden riittävä kuivuminen ja valmiissa rakennuksissa arvioidaan lähinnä rakenteiden kuntoa ja kosteusvaurio mahdollisuutta.

Mitä mittaustulokset tarkoittavat?

Sisäilmasta ja rakenteista voidaan mitata suhteellinen ja absoluuttinen kosteus. Suhteellinen kosteus ilmoitetaan kosteusprosenttina RH(%) ja absoluuttinen kosteus grammoina ilmakuutiossa (g/m3). Tietyn lämpöisessä ilmassa voi olla maksimissaan tietty määrä vettä vesihöyrynä. Esimerkiksi 20°C -asteen lämpöisessä ilmassa maksimimäärä vettä on n.17,3 g, kun taas 10 °C asteen lämpötilassa määrä on n. 10 g/m3. Suhteellisella kosteudella ilmoitetaan vesihöyryn prosentuaalinen osuus ilmassa siihen nähden, mitä kyseisessä lämpötilassa voi olla enimmillään vettä vesihöyrynä.  

Miten ja mistä mitataan?

Käytettävä mittausmenetelmä riippuu mitattavasta rakenteesta tai materiaalista. Yleisimmin mittaus suoritetaan mittauksena sisä- tai tuuletustilan ilmasta, pintakosteusmittauksena, piikkimittauksena tai suhteellisen kosteuden mittauksena rakenteen sisältä. Myös muita menetelmiä kosteuden selvittämiseen on olemassa, kuten esimerkiksi lämpökamerakuvaus.

Mitä kosteustutkimusmenetelmiä on ja mitä ne tarkoittavat?

Pintakosteusmittaus

Pintakosteusmittaus on halpa ja nopea tapa selvittää tutkittavan rakenteen kosteutta. Pintakosteusmittauksessa mitattava kohta kartoitetaan järjestelmällisesti siten, että mittauskohdat merkitään esimerkiksi rakennuksen pohjakuvaan ja kohdista tehdään ns. kosteusjakaumakartta. Tällöin pintakosteusmittaus pyritään ulottamaan niin laajalle alueelle, että kosteusjakaumakartan perusteella voidaan päätellä alueen ulottuvan jo kuivemmalle alueelle. Karttaa tulkittaessa voidaan käyttää myös ns. referenssimenetelmää. Tällaisen menettelyn tarkoitus on etsiä tutkittavasta rakenteesta mahdollisimman kuiva kohta, johon voidaan kosteusjakaumakartan arvoja verrata.  Pintakosteusmittaus on suuntaa antava menetelmä ja sen perusteella ei voi tietää tarkasti rakenteen sisältämää kosteuspitoisuutta.

Piikkimittaus

Piikkimittaus on hyvin nopea ja edullinen tapa selvittää materiaalin kosteus painoprosentteina. Piikkimittaus soveltuu parhaiten puun kosteuden mittaukseen, koska puu on esimerkiksi betoniin verrattuna huomattavasti homogeenisempi materiaali. Puun kosteutta piikkimittarilla rakenteesta mitattaessa pystytään tekemään jo paljon pitemmälle meneviä johtopäätöksiä kuin esimerkiksi pintakosteusmittarilla. Yleisesti voidaan todeta, että puu alkaa vaurioitua, jos sen kosteus pysyy pitkiä aikoja yli 20%:ssa. Puulle ja muillekin rakennusmateriaaleille on ominaista, että sen kosteus tasaantuu ajan kuluessa ympäröivän ilmankosteuden mukaan. Esimerkiksi edellä mainittu puun 20 %:n kosteus vaatii ympärilleen noin RH 80-90% suhteellisen kosteuden. Puu alkaa homehtua tällaisessa kosteudessa jo muutamassa kuukaudessa edellyttäen, että lämpötila on 0 °C – 40°C. Ilman suhteellisen kosteuden ollessa yli 90% ja lämpötilan edellä mainitulla välillä alkaa puu hiljalleen lahoamaan. Talvipakkasella puu ei homehdu vaikka ilman suhteellinen kosteus voi talvella olla pitkiäkin aikoja yli 85 %. Piikit voidaan upottaa näkyvään puumateriaaliin tai pitemmät mittapiikit rakenteen sisällä olevaan puuhun vaurioita aiheuttamatta.

Lämpökamerakuvaus

Lämpökameralla voidaan kuvata rakenteiden pintalämpötilajakauma. Lämpökameralla voidaan etsiä virheellisiä suunnittelu- tai toteutusratkaisuja, rakenteisiin päässyttä kosteutta, rakenteiden sisäisiä ilmavirtauksia ja mahdollisia vuotokohtia. Esimerkiksi vesivahingoissa rakenteen pintalämpötilamuutokset näkyvät, kun vesi on muuttanut materiaalin lämmönjohtavuutta tai materiaalin pinnalta haihtuva vesi laskee pinnan lämpötilaa.

Rakenteiden suhteellisen kosteuden RH(%) mittaaminen

Suhteellisen kosteuden mittauksessa mitataan samalla kertaa sekä kosteutta että lämpötilaa. Mittaustulosten tulkinnan kannalta on olennaista mitataanko ainoastaan vain sisäilmaan kosketuksissa olevaa rakennetta (esim. väliseinä), ulkoilmaan kosketuksissa olevaa rakennetta (esim. ulkoseinä, yläpohja) tai maaperään ja ulkoilmaan kosketuksissa olevaa rakennetta (esim. lattiat).

Valmiissa rakennuksissa yksinkertaisimmillaan voidaan verrata väliseinän tai välipohjan suhteellisen kosteuden mittaustulosta RH rakenteen sisältä vieressä olevan sisäilman mittaustulokseen. Jo tällaisesta mittaustuloserosta saatetaan pystyä päättelemään vesivahinko tai muu vastaava kosteusvaurio.

Rakenteilla olevassa kohteessa voidaan taas mitata ja tehdä hyvinkin tarkkoja päätelmiä esimerkiksi betonin riittävästä kuivuudesta ennen betonin pinnoitusta esimerkiksi lattiamateriaaleilla. Pinnoitemateriaalin valmistaja antaa suhteellisen kosteuden arvot, jotka betonin pitää täyttää ennen kuin se pinnoitetaan. Hyvin yleisenä arvona voidaan pitää monille materiaaleille arvoa RH 85%. Päällystettävyys tulee kuitenkin aina varmistaa materiaalivalmistajalta. Tällöin mittausmenetelmänä käytetään pääasiallisesti porareikä- tai näytepalamittausta. Porareikämittauksessa on iso määrä eri tekijöitä, jotka tulee huomioida riittävän tarkan mittaustuloksen saamiseksi.