Kosteusmittaus
Selvitämme kiinteistöjen ja asuinhuoneistojen kosteuden osuutta rakennusvirheisiin. Saat löydöistämme raportin, jota voit käyttää apunasi rakennusvirheiden todentamisessa.
Kattavat kosteustutkimusmenetelmät
Kosteusmittauksen avulla pystytään havaitsemaan piilevät ongelmat. Liian korkea ja riittävän pitkäaikainen kosteus voi heikentää rakenteita, aloittaa haitallisten mikrobien muodostumisen ja aiheuttaa sisäilmaongelman, joka pahimmillaan sairastuttaa tilan käyttäjät.
Suoritamme kosteusmittauksia kiinteistöissä ja asuinhuoneistoissa sekä rakennusvaiheessa että vesivahinkoepäilyjen yhteydessä. Kosteusmittaus on tärkeässä roolissa varsinkin kun halutaan minimoida mahdolliset kosteuden aiheuttamat riskit jo rakentamisvaiheessa, varmistaen, että rakenteet ovat varmasti kuivat ennen seuraavaan työvaiheeseen siirtymistä. Monessa tapauksessa, kuten betonin kuivumisesta ei voida tietää varmaksi ilman ammattilaisen suorittamaa kosteusmittausta.
Selvitämme sisäilman, rakennusmateriaalien ja rakenteiden kosteuden käyttäen parhaiten soveltuvia menetelmiä, kuten puunkosteusmittaria, pintamittaria, porareikämenetelmää tai lämpökuvausta. Tarvittaessa arvioimme myös rakenteiden kosteusteknistä toimintaa. Saat löydöistämme raportin, jota voit käyttää apunasi rakennusvirheiden todentamisessa.
Tietoa kosteusmittauksesta
Sisäilmasta ja rakenteista voidaan mitata suhteellinen ja absoluuttinen kosteus. Suhteellinen kosteus ilmoitetaan kosteusprosenttina RH(%) ja absoluuttinen kosteus grammoina ilmakuutiossa (g/m3). Tietyn lämpöisessä ilmassa voi olla maksimissaan tietty määrä vettä vesihöyrynä. Esimerkiksi 20°C -asteen lämpöisessä ilmassa maksimimäärä vettä on n.17,3 g, kun taas 10 °C asteen lämpötilassa määrä on n. 10 g/m3. Suhteellisella kosteudella ilmoitetaan vesihöyryn prosentuaalinen osuus ilmassa siihen nähden, mitä kyseisessä lämpötilassa voi olla enimmillään vettä vesihöyrynä.
Pintakosteusmittaus on halpa ja nopea tapa selvittää tutkittavan rakenteen kosteutta. Pintakosteusmittauksessa mitattava kohta kartoitetaan järjestelmällisesti siten, että mittauskohdat merkitään esimerkiksi rakennuksen pohjakuvaan ja kohdista tehdään ns. kosteusjakaumakartta. Tällöin pintakosteusmittaus pyritään ulottamaan niin laajalle alueelle, että kosteusjakaumakartan perusteella voidaan päätellä alueen ulottuvan jo kuivemmalle alueelle. Karttaa tulkittaessa voidaan käyttää myös ns. referenssimenetelmää. Tällaisen menettelyn tarkoitus on etsiä tutkittavasta rakenteesta mahdollisimman kuiva kohta, johon voidaan kosteusjakaumakartan arvoja verrata. Pintakosteusmittaus on suuntaa antava menetelmä ja sen perusteella ei voi tietää tarkasti rakenteen sisältämää kosteuspitoisuutta.
Piikkimittaus on hyvin nopea ja edullinen tapa selvittää materiaalin kosteus painoprosentteina. Piikkimittaus soveltuu parhaiten puun kosteuden mittaukseen, koska puu on esimerkiksi betoniin verrattuna huomattavasti homogeenisempi materiaali. Puun kosteutta piikkimittarilla rakenteesta mitattaessa pystytään tekemään jo paljon pitemmälle meneviä johtopäätöksiä kuin esimerkiksi pintakosteusmittarilla. Yleisesti voidaan todeta, että puu alkaa vaurioitua, jos sen kosteus pysyy pitkiä aikoja yli 20%:ssa. Puulle ja muillekin rakennusmateriaaleille on ominaista, että sen kosteus tasaantuu ajan kuluessa ympäröivän ilmankosteuden mukaan. Esimerkiksi edellä mainittu puun 20 %:n kosteus vaatii ympärilleen noin RH 80-90% suhteellisen kosteuden. Puu alkaa homehtua tällaisessa kosteudessa jo muutamassa kuukaudessa edellyttäen, että lämpötila on 0 °C – 40°C. Ilman suhteellisen kosteuden ollessa yli 90% ja lämpötilan edellä mainitulla välillä alkaa puu hiljalleen lahoamaan. Talvipakkasella puu ei homehdu vaikka ilman suhteellinen kosteus voi talvella olla pitkiäkin aikoja yli 85 %. Piikit voidaan upottaa näkyvään puumateriaaliin tai pitemmät mittapiikit rakenteen sisällä olevaan puuhun vaurioita aiheuttamatta.
Lämpökameralla voidaan kuvata rakenteiden pintalämpötilajakauma. Lämpökameralla voidaan etsiä virheellisiä suunnittelu- tai toteutusratkaisuja, rakenteisiin päässyttä kosteutta, rakenteiden sisäisiä ilmavirtauksia ja mahdollisia vuotokohtia. Esimerkiksi vesivahingoissa rakenteen pintalämpötilamuutokset näkyvät, kun vesi on muuttanut materiaalin lämmönjohtavuutta tai materiaalin pinnalta haihtuva vesi laskee pinnan lämpötilaa.
Suhteellisen kosteuden mittauksessa mitataan samalla kertaa sekä kosteutta että lämpötilaa. Mittaustulosten tulkinnan kannalta on olennaista mitataanko ainoastaan vain sisäilmaan kosketuksissa olevaa rakennetta (esim. väliseinä), ulkoilmaan kosketuksissa olevaa rakennetta (esim. ulkoseinä, yläpohja) tai maaperään ja ulkoilmaan kosketuksissa olevaa rakennetta (esim. lattiat).
Valmiissa rakennuksissa yksinkertaisimmillaan voidaan verrata väliseinän tai välipohjan suhteellisen kosteuden mittaustulosta RH rakenteen sisältä vieressä olevan sisäilman mittaustulokseen. Jo tällaisesta mittaustuloserosta saatetaan pystyä päättelemään vesivahinko tai muu vastaava kosteusvaurio.
Rakenteilla olevassa kohteessa voidaan taas mitata ja tehdä hyvinkin tarkkoja päätelmiä esimerkiksi betonin riittävästä kuivuudesta ennen betonin pinnoitusta esimerkiksi lattiamateriaaleilla. Pinnoitemateriaalin valmistaja antaa suhteellisen kosteuden arvot, jotka betonin pitää täyttää ennen kuin se pinnoitetaan. Hyvin yleisenä arvona voidaan pitää monille materiaaleille arvoa RH 85%. Päällystettävyys tulee kuitenkin aina varmistaa materiaalivalmistajalta. Tällöin mittausmenetelmänä käytetään pääasiallisesti porareikä- tai näytepalamittausta. Porareikämittauksessa on iso määrä eri tekijöitä, jotka tulee huomioida riittävän tarkan mittaustuloksen saamiseksi.
Jätä yhteydenottopyyntö
Ole yhteydessä ja kerro tilanteestasi. Tutustun tapaukseenne luottamuksella ja aidosti kiinnostuneena.